Näin vuoden vaihtumisen jälkeen on ehkä hyvä hetkeksi pysähtyä ja miettiä edellisen vuoden pääkohdat. Vuosi on vierähtänyt todella nopeasti ja siihen on liittynyt paljon kasvukipuja. Vaikka keskityn tässäkin kirjoituksessa koirahommiin, niin viimeisin vuosi on ollut minulle itselle raskain mahdollinen, mikä puolestaan heijastuu suoraan myös omaan rakkaaseen harrastukseen ja parhaisiin ystäviini.

Cara ja Hope 12/2015.

Kiitollisuus. Niin, liian harvoin sitä kiittää ääneen mitä on saanut kokea ja tuo riittävästi esille pieniä onnistumisia ja sitä ihan parasta mahdollista tavallista arkea. Caran viime talven kunnon heikkeneminen ja kevään leikkaus pysäyttivät totaalisesti, mutta niin sitä siitäkin selvittiin. Kuinka kiitollinen saan olla siitä, että paras ystäväni ja kisakumppanini on toipunut täydellisesti ja syy aikaisempiin vaivoihin löytyi leikkauksen yhteydessä. Toki Cara on saanut vain jatkoaikaa, mutta sen käytämme kyllä eläen ihan tavallista elämää.

Cara ja minä v.2010. Alakuva: Pietari.

Kokeet. Menneenä kesänä Cara saavutti veteraani-iän ja vajaassa kuukaudessa taoimme Tokossa EVL:n tarvittavat kolme 1-tulosta. Emäntä teki kisatilanteessa muutaman virheen ja koira olisi voinut paikoin olla parempi (seuraamiset ei ollu entisellään), mutta näistä huolimatta kolme koetta ja tuloksena TK4 ja FI TVA (Suomen tottelevaisuusvalio). Koerutiinit olivat pitkän tauon jälkeen hakusessa, joten piti keksiä uusia ja näissä kokeissa lahjominen oli Se juttu. Emännällä oli hymy herkässä, mutta tuloksia tärkeämpää oli nähdä parhaan kaverin ilo ja tekemisen riemu. Olen saanut sen oman kisakumppanin ja tiimikaverin takaisin.

Keväällä aloitimme myös PEKOn (rauniot, haku) ja Carasta saatiin varsin koevalmis kettis/tottiksen ja raunioiden osalta. Harmillisesti syksyn kokeet peruttiin, joten toivottavasti tänä vuonna pääsemme korkkaamaan näissä kokeissa.

Näyttelyt. Minun tulevaisuuden toivo eli Hope sijoittui belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyissä hienosti Jun Eri4 (juniori-ikäisten narttujen 4.). Lisäksi heinäkuussa saimme Oulun KV näyttelyistä 2 sertiä. Tätä ennen Hope oli jo kerennyt valioitua Liettuan juniorivalioksi ja elokuussa titteliksi tuli Viron juniorivalio. Cara puolestaan menestyi Latvian reissulla tullen Latvian veteraanimuotovalioksi ja Tarton reissulta tuli yksi uusi titteli eli Viron veteraanimuotovalio (lisäksi veteraaneissa BIS4 sijoitus).

Energetic-Action's Captain ja Chanel 12/2015 (kuva: H. Repokivi).

Terveys. Caran terveys on kevään jälkeen ollut erinomainen ja tarkat rutiinit ja stressittömyys ovat avainasemassa nyt ja tulevaisuudessa. Hope puolestaan kuvattiin terveeksi (lonkat B/B, kyynärät 0/0) ja tänä vuonna otamma vielä viralliset selkäkuvat (epäviralliset olivat terveet). Terveys on kuitenkin kaiken A ja O, joten tämä puoli on kuitenkin ehkä tärkein. Harrastusominaisuudet (moottori, vietikkyys jne.) ovat kivoja, kunhan kaiken pohja eli terveys on kunnossa.

Hyvää Joulua 2015!

Entä sitten vuosi 2016? Sanotaanko näin, että haluan harrastaa tätä jo elämäntavaksi muotoutunutta koiraharrastusta hyvällä mielellä ja haluan, että se on myös jatkossa kivaa. Toivottavasti saisin Hopesta kisakaverin tulevaisuudessa, mutta sellaista ei vielä kannata miettiä – senhän näkee ajan kanssa. Me nautitaan tästä päivästä ja arjesta ja ollaan välillä tekemättä mitään kummempaa. Tavoitteita on hyvä olla ja niitä pitääkin olla - mun tavoite vuodelle 2016 on olla vieläkin rennompi ja nauttia hetkistä tässä ja nyt.

Ne sanoo et Finnairilla pääsee illaksi kotiin. No me ollaan jo kotona.