Viikko on ollut hurja. Perustreenien lisäksi aloitimme Caran kanssa uudet harrastuksen, nimittäin pelastuskoiratreenit. Torstaina C oli ekaa kertaa raunioradalla etsimässä kadonneita henkilöitä. Koska rauniotreenit ovat niin omaa luokkaansa, otettiin maalimiehille irtorullat käyttöön. Tämä oli hyvä, sillä ensimmäisen ukon löydettyä C automaattisesti haki rullaa kaulalta. Ei löytynyt, joten meni sitten lähemmäs piiloa ja etsi maalimiehen ja irtorullan. Rullan tuonti hyvä, samoin näytöt. Seuraavakin ukko löytyi heti kun koira meni tuulen alapuolelle ja sai hajun romukasan päältä. Kolmannen ukon ilmasu oli hankalampi, sillä maalimies oli kaivossa ja sitä lähellä olleen lohkareen väliin jäi ehkä puolen metrin matka, joten irtorullan ottaminen oli haastavaa. Neljäs ukko oli jännässä paikassa ja kuinka mainio Cara oli kun palasi mun luokse ja juoksi taas maalimiehen piilolle ja taas mun luo. Seurasin siis koiraa ja sieltähän se maalimies löytyi. Itse rata ja epätasaiset alueet eivät tuottaneet hankaluutta, Cara liikkui radalla ketterästi ja etsi hyvin hajuja.

Huomioita jatkoon:

- Raunioiden häiriöt: nyt treeni oli lähes häiriötön (toki liikkuvia henkilöitä radalla), häiriötä treenattava pikku hiljaa.

- Piiloihin tunkeutuminen: uutena hommana tulee, että Caran pitäisi piilosta riippumatta oppia hakemaan piilon luota aina joku kohta, josta ehkä pääsisi tunkeutumaan piiloon sisälle.

- Irtorullat maalimiehillä: nyt harjoitteluvaiheessa ehdottomasti aina maalimiehillä irtorullat ja rullan saisi vasta kun koira on yrittänyt tunkea piiloon sisälle.

- Ohjaajalle huomioita: tuulen suunnan lukeminen, etsintäsuunnitelman tekeminen ja siinä pysyminen ellei erikseen sitä hetkellisesti muuta. Lue koiraa ja kannusta hakeutumaan eri suunnista piilolle, jos saanut hajun.

Perjantaina oli Reijan hakukoulutus, jonne meidän piti alun perin osallistua Hopen kanssa. Hope on kuitenkin nyt hetken levossa, joten Cara pääsi jälleen treenikaveriksi. Muut treenasivat pk-hakua, mutta meille tehtiin viimeiseksi partiointiharjoitus. Ohjaaja pääsi pohtimaan tuulensuuntaa ja suunnittelemaan etsintäalueen haravoinnin. Tein suunnitelman ja Reija kertoi miten hän olisi tehnyt vastaavan partioinnin. Lähdimme suorittamaan mun tekemää suunnitelmaa ja vaikka Caralla oli hakuvermeet päällä niin sanoin vaan missä ja C pinkaisi edeltä metsään. Pian se tulikin rullan kanssa ja menimme näytölle. Jatkoimme suunnitelman toteuttamista ja käveltiin serpentiinimäisesti alueella. Cara juoksi hyvin edessä ja teki omaa lenkkiään. Koira oli kuitenkin koko ajan näköpiirissä, joten oli helppo nähdä miltä alueelta se on hajun saanut. Carassa huomasi heti muutoksen kun sai uuden hajun nokkaan ja niinhän se toinenkin maalimies löytyi seisoskelemasta puun alta. Yksi kadonnut istuskeli retkituolilla ja yksi oli kiikkunut kaatuneelle puunrungolle. Hassu Cara, sillä vaikka tämän sorttinen harjoitus oli uusi, välillä tuntui, että C tiesi mitä ollaan tekemässä jopa paremmin kuin ohjaaja.

Huomioita:

- Etsintäsuunnitelma: tämä vaatii harjoitusta paljon. Tuulen suunnan miettiminen ja mahdollisemman optimaalisen hakusuunnitelman laatiminen. Toki kartan ja kompassin käyttöä pitää harjoitella - paljon.

- Näytöt: Cara oli vähän kuriton. Toi rullan hyvin, mutta samalla kun pyysin irrottamaan otti n. metrin eteenpäin (ennen näyttöliinan laittoa). Huomaa, ettemme ole hakuhommia hetkeen tehnyt.

- Pekon maalimiehen jälkeisen osion harjoittelu: palkka tulee kauempana.

Ja sokerina kakunpäälle: kävimme tänään peko tottistelemassa ja ketteryystreeneissä. Otimme alkuun ihan perus tottisliikkeitä ja noudon. Liikkuvassa henkilöryhmässä ei ollut ongelmaa, koiraa ei nyt ollut. Täytyy noutoon miettiä sopiva käyttöesine, varmaankin kenkä. Heti perään kävimme kaikki ketteryysesteet läpi. Alla listattu osavaiheet.

Ketteryysesteistä aloitimme putkella - ei ongelmaa, tehtiin tämä myös kokeenomaisena.

Lankulla eka kerran rullat olivat ihan lankun päässä - ei ongelmaa Cara suhasi sen läpi. Seuraavaksi rullat laitettiin keskemmäs ja lankku liikkui enemmän - ei ongelmaa, pysähtyi käskystä vähän hitaasti lankun päälle.

Keinu: ei ongelmaa. Täytyy vahvistaa oikea kohta. Tikkaat: ensimmäisellä kerralla Cara ajatteli, että vauhdilla pääsee nopeinten, eipä päässyt. Saatiin menemään todella hyvin pari kertaa. Koiralle (ja emännälle) uusi liike, joten vaatii toistoja. Täysin suoritettavissa oleva liike.

Pituus: ei ongelmaa, liikkeenä onnistui hyvin.

Romukasa: ohjaaja katseli askelia, muuten ei ongelmaa. Sopivan kohdan optimointi, johon koira saa otettua perusasennon.

Merkki ja pöydät: merkki loistava eka pöytä oli hyvä (oikealle). Pöytien opettaminen ensin merkiltä vasemmalle, oikealle ja taakse, jonka jälkeen voidaan opettaa eri pöydiltä eteneminen toiselle ja kolmannelle. Tämä oli liikkeistä haastavin, eli tähän täytyy nyt satsata. Treenikentällä pöytien välimatka ei ollut ihan kokeen mukainen.

Koirankanto: meni ok sekä mulla että vieraalla miehellä. Ei se (vielä) super kivaa ollut, mutta maahan pääsyn jälkeen C:n mielestä ukko oli mitä loistavin!

Tämmöistä tänne. Uuden äärellä ollaan ja tulevat haasteet ovat emännälle oikein tervetulleita. Ajankäyttö vaatii vielä suunnittelua, sillä nyt viimeiset viikot on lähes joka päivä ollu jotkut treenit jommalla kummalla koiralla.. HC-koirahommat on niin parasta, mutta täytyy muistaa omat ja koirien rajat ja pitää hommat mielekkäinä. Paljon olen jo saanut ja katsotaan mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan, ainakin paljon koirien kanssa puuhastelua. Kuten alla olevista kuvista näkee, meillä on kevät pitkällä ja meidän puiston kirsikkapuu on täydessä kukassa. Mikäs täällä ollessa.

Ei se Hope oikeasti ole ihan nuin iso C:hen verrattuna.. Kunnon pönöttäjä ;)