Tässä myöhäinen kooste kesäkuun lopun tapahtumista. Kesäkuu vierähti nopeasti ja sehän tarkoitti sitä, että belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyt olivat viimeisenä viikonloppuna Pohojanmaalla. Erkkareihin oli Hopen lisäksi ilmoitettu myös muut pentueen sisarukset (Capu, Teppo ja Huima). Marika oli myös ajellut Seinäjoelle Solo-malin ja Jenin kanssa. Mieltä ylisti lähteä perjantaina töiden jälkeen väsyneenä hurruuttelemaan kohti Seinäjoen rajapintaa.

Lauantaiaamun matka meinasi katketa jo ennen pelipaikoille saapumista, sillä muutama kilometri ennen näyttelypaikkaa hyppäsi puskista nuori hirvi mun auton eteen. Onneksi koirilla on peräkontissa häkit ja Hanna ja Sanna ajoivat riittävän kaukana takapuskurista. Eipä ole ennen noin lähellä ollut hirvikolari. Itse näyttelypaikalla sää vaikutti lämpimältä ja saatoimme saman tien alkaa jännittään päivän kehiä. Junnu nartuissa oli koiria ”vain” 19 ja kasvattajatuomari tuntui arvostelevan joka ikisen hyvin perusteellisesti. Hope jaksoi esiintyä hyvin ja sai oikeutetusti ERI:n. Junnu nartuissa yllättävän moni koira sai erin ja loppupeleissä luokan 4 parhaan sijoista taisi olla kilpailemassa 16 koiraa. Tuomari otti aika nopeasti 3 etupäässä olluitta koiraa jatkoon ja neljättä hän panttasi ihan uskomattoman kauan. Tuomari pyöri Hopen ja jonkun edellä olleen koiran luona. Marika jaksoi todella rauhallisesti keskittyä esittämiseen ja itellä tuntui, että ääni loppuu kesken kaiken. Lopulta tuomari otti Hopen jatkoon!! Hopen lopullinen sijoitus luokassa oli siis Jun Eri4!! Uskomattoman hyvin meni näinkin kilpaillussa luokassa ja vielä erikoisnäyttelyissä.

Hopen veljistä Capu oli Jun Eri3, SA, Teppo Jun Eri4 ja Huima-sisko sai Eri:n. Ei lainkaan huonommin. Kasvattajaluokassa sisarukset edustivat Energetic-Action’s -kenneliä. Kasvattajaryhmiä taisi olla yhteensä 8. Lisäksi Capu, Teppo ja Huima olivat yhdessä neljännen koiran kanssa olleet nuorikkojen isän Rikin (Cäsarbor’s Foxy Maverick) jälkeläisluokassa ja lopullinen sijoitus oli BIS1! Me olimme jo tuossa vaiheessa siirtyneet yöpaikkaan, sillä ajatukset piti kääntää hyvissä ajoin seuraavan päivän tokokokeisiin.

Sunnuntaina oli siis kesän toiset tokokokeet Pohojanmaalla Vöyrissä, tuomarina Pohojosen Allan Aula. Nämä kokeet olivat kohtuu lähellä edellisen päivän erkkaripaikkaa ja toki olimme etukäteen suunnitelleet, että yllätämme tuomarin koepaikalla. Samoissa kokeissa kisasivat äiti (Cara) ja poika (Jeni). Sain C:n kanssa suoritusnumeroksi 1. mikä oli ihan toivottua, sillä esim. paikkamakuun käskytyksissä ei pääse ottamaan häiriötä viereisen käskytyksestä. Koe alkoi hyvissä tunnelmissa hieman etuajassa.

Paikalla istuminen 2min - 10: Cara istua tönötti patsaana. Ei kommentoitavaa.

Paikalla makuu 4min 10: Oltiin ekana rivissä ja meni nopeasti käskystä maahan. Makasi paikalla rauhassa ja malttoi nousta vasta omalla käskyllä.

Kehästä poistuminen ja heti takaisin

Ruutu 10: Päivän eka liike. Meni merkille hyvin ja sinkosi hyvällä vauhdilla vasemmalla sijainneeseen ruutuun. Itse marssin reippaasti kävelyosuuden. Vaikuttaisi siltä, että meidän ruututreenit menneet selkeästi perille.

Seuraaminen 8: Ei ollut seuraaminen kummosta ei. Käännökset eri temmoissa olisi voineet olla terävämpiä. Samoin sivuaskeleet jne. Ohjaajalle sattui joku uskomaton aivopieru, sillä peruutuksessa annoin Caralle käskyn ”taka”. Muuten hyvä, mutta ei tuollaista käskyä ole koskaan käytetty tässä yhteydessä, sillä ”taka” = pekon ketteryydessä merkin takana sijaitseva pöytä. C jäi seisomaan ja katselemaan ympärilleen. Onneksi kentällä ei ollut agi pöytiä. Saatoin onnitella itseäni tästä upeasta kämmistä ja se todellakin näkyi oman mielentilan laskuna ja myös loppusuorituksessa.

Metallinouto 0: Edellisen liikkeen häröilyn jälkeen vielä unohdin koiran ja naureskelin tuomarille omaa höpöyttäni. Niin.. Cara huomasi yleisön ja kisamode kerkesi laskea, kun en pitänyt pakkaa käsissäni. Kaiken huipuksi heitin kapulan hieman vasemmalle vinoon pois esteen linjalta. Cara hyppäsi hyvin, melko hitaasti otti kapulan suuhun ja lönkötteli esteen vierestä takaisin. Pettymys oli kirjaimellisesti luettavissa mun kasvoilta.

Tunnari 10: Olipa kiva edellisen liikkeen nollauksen jälkeen ottaa lempiliikkeemme. Yritin koota itseni nopeasti ja sydän meinasi pakahtua kun Cara varman rauhallisesti meni tunnareille ja nappasi sieltä Sen Oikean. En päässyt pilaamaan tätä liikettä, vaikka oma mode löpsähti täysin.

tauko

Luoksetulo 8: Pysäytykset ei mitenkään erityisen nopeita. Ei onneksi hilannut itseään ihan törkeesti ennen pysähtymistä.

Zeta (istu-seiso-maahan) 9: Hyvät jäävät. Tuomari oli jo antamassa 10, mutta pysäytin liikkeen lähelle tötsää ja Cara otti siihen kopiksi. Ei tehnyt viimeistä perusasentoa. Hyvä minä.

Kaukot 10: Maahanmeno ok. Käskytykset olivat hyvät ja Cara varman rauhallisesti teki eri vaiheet. Nyt en myöskään palatessa tallonut koiraa..

Ohjattu nouto 10: Arvonnassa noudettavaksi tuli oikea. Merkille lähtö oli hyvä ja käskyn saatua pinkasi hakemaan kapulan oikealta. Luovutus ok.

Ensimmäisen osion mokailun jälkeen päätin, että toisessa osiossa mennään liike kerralla ja ylimääräinen höpötys vasta liikkeiden jälkeen. Kuvista huomaa, että armeijamainen totisuus vaihtui hymyyn ja rentouteen heti suorituksen jälkeen. Tällä paletilla saimme siis 1-tuloksen 273p. ja sijoituksen 1/5. Ilman yhden liikkeen nollausta olisi kaikki liikkeet olleet lähes samaa tasoa kuin edellisissä kokeissa.

Viikonloppuna tuli ajeltua yksin lähes 1 000 km ja tietenkin maanantaina käynnistyi viimeinen työviikko ennen sitä kauan odotettua kesälomaa. Vaikka viikonloppu oli kiireinen ja aurinkoisessa ulkoilmassa ihon pinta sai punaista väriä, niin oli jokainen hetki ja kilometri kaiken sen arvoista. Ihana reissu, kiitos kaikille matkan varrella olleille ystäville ja tutuille!

Heinäkuu on ollut vähintään yhtä hektinen ku alku kesä, mutta yritän koostaa kuvia pikapuolin menneistä hetkistä.