Otsikkoon tuli kiteytettyä viime viikkojen ajatuksia. Työhommien lisäksi aika on mennyt eri treeneissä. Tiistaisin meillä on hallivuoro, missä olen treenannut lähinnä Hopen kanssa (Cara pääsi viimeksi ottamaan hyppyä). Keskiviikkoisin olemme yhä käyneet CB:n tokotreeneissä, joissa olen myös lähinnä Hopen kanssa puuhastellut. Caran kanssa esiinnymme jälleen Messarin doboesityksessä joulukuussa ja siihen liittyen on useampikin uusi liike opeteltava. Huissia kun oma treeni tulee siinä samassa, jälleen tänään vatsalihakset huusivat hoosiannaa.

Hopen ensimmäiset dobotreenit. Kyllä siitä hyvä seuraaja C:lle tulee.

Perjantaina töiden jälkeen kurvailin Lohjalle Susanna Korrin pentukurssille. Muiden kurssilaisten koirakoita oli kiva katsella (joista 2 on Hopen sisarruksia) ja nähdä kuinka parivaljakot olivat edenneet treeneissään. Hope puolestaan oli pieni tykki. Syttyi todella kivasti, kun menimme kentälle, ja seuraamisessa tehtiin pitempiä pätkiä kuin vielä kertaakaan. Jäävät olivat ok, mutta nyt viimeistään tulee kaikkiin liikkeisiin yhdistää myös sana. Sivulle tulo meni myös hyvin. Eteentulo on vielä työstössä, mutta kyllä se siitä. Otimme myös ensimmäiset vauhtiluoksetulotja pysäytyksen loppuun. Hope oli kuin olisi tehnyt tätä harjoitusta jo useita kertoja. Minun tyttö. Emäntä sai hyvää palautetta ja vaan rohkeutta jatkaa siitä missä nyt ollaan. Olen ollut hieman arka eri käskyjen ja liikkeiden kanssa, sillä en tiedä mitkä otan Hopelle käyttöön. No nyt on aika päättää ja ottaa ne mukaan treeneihin.

Viikko sitten olimme CB:n vuoden viimeisissä jälkitreeneissä. Caran kanssa teimme janaharjoituksia ja itseasiassa C oli oikein hyvä. Cara tekee oikein, jos minä en söhläile.. Täytyy siis olla söhläämättä. Hopen jälki oli aavistuksen liian pitkä ja jäljellä olevat namit voisivat olla hieman isompia ja pehmeämpiä kuin käyttämäni minimaalisen kokoiset kovat murut. Mutta edellisellä kerralla kirjoittamastani höpöhöpö treenien mielentilasta ei ollut tietoakaan. Hyvä niin.

Välillä pitää treenien välissä pötkötellä porukalla.

Tänään Hope pääsi pitkästä aikaa hakuilemaan. Treenit olivat tyyliin kolmannet tai neljännet ja ne menivät todella hyvin. Pikku belgistä on tullut viimeisten viikkojen aikana todella ahne ja se näkyi myös metsässä. Ensimmäiselle ukolle meno oli hieman jännää (täytyi jäädä parin metrin päähän tuijottaan), mutta sen jälkeen tirriäinen meni ukoille reippaasti. Ukoilla oli kivaa, vaikka parin piston jälkeen meinasi jo hieman ennakoida seuraaville lähtöjä (siinä vaiheessa kun saavuin itse ukolle). Pistojen matkat eivät vielä päätä huimanneet, mutta eipä niiden tarvitsekaan näin vähillä treeneillä. Vikalla ukolla oli ruoan jälkeen patukka, jonka kanssa oli kiva taistella. Hassu pikku koira, tykkään kovin hänen tylistään ja reippadestaan.

Tirriäinen on oikeastaan kasvanut jo melko isoksi, painoeroa Caraan on enää n. 3 kiloa. Ai niin, töiden ja koirahommien lisäksi pimenevien syysiltojen takuuvarma viihdyttäjä on ollut Gilmoren tytöt. Me like. 

Rankka sunnuntai. Hyvän mielen Gilmoret ja väsyneet koirat.