Vieläkin hymyillyttää viikonlopun hakuilut, sillä jos totta puhutaan, mulla oli tosi kovat paineet ennen leiriä. leirille tullut kouluttaja William 'Ville' Halin oli katsomassa meidän henkilöhakuosuutta Kiimingissä silloin kesäkuun alussa, kun kaikki meni plörinäksi mun katkoksen ja räpeltelyn takia.. Ville antoi siellä aika kovaa palautetta, eikä oikein naurattanut sen jälkeen. Kyllä jännitti, eikä paljoa naurattanut, sillä kouluttaja tiesi tasan tarkkaan kuinka huonoja me (siis minä) olemme. Me menimme Caran kanssa leirille jo torstai-iltana Nellan, Tinkan ja Joikun kanssa, sillä auttelin paikkojen järjestelyissä ja perjantaina etsimme yhdessä sopivan maaston ja merkkasimme sen. Hakumaasto oli melko avoin, joten koiran työskentelyn näkisi hyvin keskilinjalta.

Lauantaina aamupala oli jo klo 8 ja maastoon lähdimme klo 9 kieppeillä. Meidän vuoromme oli vasta ruokailun jälkeen iltapäivällä. Kylläpäs jännitti! Ajattelin, että teen niin kuin viimisimmissä treeneissäkin, eli lähetän Caran enkä tee mitään muuta. Ensimmäinen kulma oli tyhjä, pisto oli erittäin hyvä ja kulma tuli hyvin tarkastettua. Yliheittoani toiselle puolelle kehuttiin vuolaasti ja Cara tuli rullan kanssa takaisin. Hyvä näyttö, mutta jännitys ei kadonnut. Seuraavalla pistolla näin metsässä pressuläjän ja Cara juoksi sinne ja ilmaisi sen. Pienen hetken epäilin ilmaisua, mutta tietenkin lähdin näytölle. Vielä pressun luonakin ajattelin ettei siellä ole ketään, sillä se oli laitettu sellaiseksi isoksi möhkäleeksi. Vaan sielläpäs olikin maalimies! (totta kai, carahan ilmaisi sen ;) Vielä keskilinjalle paluu ja viimeinen maalimies ilmaistiin ja löydettiin toiselta puolelta.

Suorituksen jälkeen jännitys katosi ja Villeltä sain palautetta. Hän kehui Caran työskentelyä ja omaa rauhallisuuttani ja määrätietoisuuttani. Loppuun vielä sanoi, että tänä vuonna hakukoikeisiin mars mars ja tuloksiksi hk1, hk2 ja mahdollisesti hk3, sillä hän odottää näkevänsä meidät ensi vuonna sm-kokeissa. Koiran ikä ei ratkaise vaan taito.

Noh tietenkin olin hyvin tyytyväinen meidän suoritukseen, mutta samaisena iltana Ville alkoi puhua suuresta yllätyksestä, joka saisi mahan veteläksi ja muutkin leiriläiset hymyilivät viekkaasti. Iltapäivän onnistuneet treenit eivät enään oikein lämmittäneet, sillä paineet kasvoivat sunnuntain treeneihin. Sunnuntaina selvisikin, että mulle + kahdelle mulle (alo ja voittaja koirat) järjestetään hakukisat ja radan pituus on 150m. Nonniin.. Mie olin onneksi vasta toisena, mutta ai että jännitti!! Radalle menossa meinasi huimata oikein kunnolla. (Taustatietona: täällä koko viikonloppu on ollut n 26 astetta, eilen "kokeiden" aikaan oli huomattavan lämmin, ettei jopa 28astetta). Ei se kuitenkaan auttanut, vaan kävelimme radan alkuun, tuomarille ilmoittautuminen, jonka jälkeen radan esittely. Maastoa oli muutettu, mutta ajattelin, että teen samalla tavalla kuin eilen, eli annan Caran tehdä työt. Ensimmäinen lähetys kulmaan, tarkka ja laaja tarkastus ja yliheitto toiselle puolelle. Kulmassa olleen puupinon takaa rullanotto ja mulle tuonti. Kytkentä ja näytölle. Näin löytyi ensimmäinen maalimies. Etenin hieman alle 50 metriin ja lähetys. Hyvä ja syvä tarkastus ja alueen haravointi. Yliheitto toiselle puolelle hieman yli 50m. Upeaa työskentelyä ja hieman alle 100m kohdalta rullantuonti. Juoksu näytölle ja umpipiilosta nousi toinen maalimies. Uusi lähetys hieman alle 100m kahdalta. Ajattelin, että Cara saa tutkia koko puolen sinne 150m ja etenen sillä tavalla, että kerkeän tehdä vielä hyvän lähetyksen toiselle puolelle. Cara työskenteli hyvin ja tarkasti aluetta. Lopulta oli jo palaamassa mun luokse, mutta pysähtyi n. 10m. päässä.. Ajattelin jo, että oliko kohdassa maapiilo, sillä Cara haisteli ja haisteli (emme ole ottanut täysin suljettua maapiiloa, jossa koiralla ei ole mitään mahdollisuutta saada varmuutta asiasta), mutta halusin, että Cara saa tehdä oman ratkaisun miten toimii, joten en huutanut sitä takaisin. Lopulta Cara lähti juoksemaan kohti 150m kulmaa ja palasi rullan kanssa. Näytölle siis ja viimeinenkin ukko löytyi.

Tuomari (=kouluttaja) antoi palautteen "vittu toi oli hyvä". Kehui Caran työskentelyä ja sitä, etten häirinnyt sitä. Yliheitot olivat upeat ja Caralla varma ote tekemiseensä. Suorituksemme oli kuulemma oppikirjamaisen täydellinen ja aikaa meni 7min!!! Lopuksi vielä sanoi, että meitä kannattaa varoa, ja ettei hän itsekkään olisi pystynyt parempaan! Ai että! Cara ei osoittanut edes uupumisen merkkejä ja oli suorituksen jälkeen hyvin iloinen koira. Maastosta 170 (+30)p. ja aplodit ryhmäläisiltä.

Kouluttajasta täytyy sanoa vielä sen verran, että häneltä ei kehuja saa ilmaiseksi. Tämän takia positiivinen palaute oli kullan arvoista ja varmasti aiheellista ja rehellistä palautetta. Vinkkejä tuli kaikille yllin kyllin ja treenatessa huomasimme, että neuvot todella toimivat! Esim. Outi ja amstaffi Nala ottivat jättiharppauksen eteenpäin ja siirtynevätkin pian kiintorullaan!

Vielä muita kommentteja viikonlopulta. Cara oli koko viikonlopun vapaana leirialueella ja seurasi mua kuin hai laivaa. Muut koirat olivat vuoron perään vapaana, ja Cara tuli kaikkien kanssa toimeen. Antoi liian innokkaille hammasta ja ilmoitti oman paikkansa. Ruokailujen ajat Cara odotti oven ulkopuolella ja iltaisin oli ulkona seurustelupöytien tuntumassa. Cara pussaili ja halusi rapsutuksia kaikilta ja oli hyvin avoin ihmiselle kuin ihmiselle. Caran rauhallisuutta hieman jopa ihmeteltiin tervunartuksi, ja maastokäyttäytymisestä kysyttiin myös. Hieman juteltiin myös siitä, kuinka nuinkin rauhallinen belgi voi maastossa saada sellaisen moottorin, kuin Caralla on. huomionarvoista oli myös se, että outi ja Nala nukkuivat meidän sängyn vieressä ja koiruliinit tulivat hyvin toimeen paitsi sisällä ja ulkona myös hakumetsässä! cara kun oli kiinni Outin autossa odotteluosuuksien ajan.

Leiri onnistui siis todella hyvin ja ilmoitin Caran alustavasti hakukokeisiin Kajaaniin syyskuun alkupuolelle. Tämä viikko tokoillaan ja ensi viikolla voisimme taas hakuilla. Leiristä suuri kiitos kouluttajille ja muille leiriläisille sekä tietenkin Nellalle, joka on jaksanut nähdä paljon vaivaa onnistuneen viikonlopun eteen!

Tällainen pidennetty viikonloppu meillä täällä. Lauantaina Caran Emppu-veli (Emilio) oli Mäntyharjun näyttelyissä PU1, sert ja VSP! Onnittelut Raijalle ja Empulle! Me jatkamme sisäpuuhia, sillä ulkona on ollut raju ukkonen jo useamman tunnin ajan.