Syksy on vierähtänyt todella nopeasti. Hopella oli jo toiset juoksut käynnissä ja treenit ovat jääneet (osin myös ikävän sään takia) vähemmälle. Olemme käyneet perjantaisin ET:n tottisvalmennuksessa ja pikkukoira on ollut varsin kiva. Seuraamisen käännöksiä täytyy toki hioa ja virettä olen hieman laskenut, jolloin itse seuraaminen on ollut tasapainoisempaa. Jäävissä nopeus nopeus nopeus menee edelleen kaiken muun edelle ja perusjuttuja hiotaan koko ajan. Luoksetulossa törmääminen/tökkiminen on vähentynyt ja tähän täytyy myös jatkossa kiinnittää huomiota, ettei ei-toivottu käyttäytymismalli palaa tähän liikkeeseen. Hopen mielestä oli varmasti kovin hauskaa, kun eteen tullessa emäntää tökkäsi kuonolla voimalla ja emännästä lähti paitsi kiva ääni, se myös huojui. Cara on välillä päässyt perjantaitreeneihin, sillä treenikaveri on tarvinnut häiriökoiraa paikkamakuuharjoituksiin. Cara on ollut omassa elementissään eli saanut porsastella ja intoa on riittänyt. Harmillista kun tämän syksyn HSKH:n järjestämä PERA-A koe peruttiin – Cara olisi ollut siellä niin tykki.

Pienen tauon jälkeen ollaan hakuiltu jonkin verran ja Hope on toiminut melko hyvin. Raunioradalla tehdyt hajuhaut ovat selkeästi vaikuttaneet hetkellisesti suoriin pistoihin, mutta treenillä ne varmasti palaavat mieleen. En ole viitsinyt ottaa mitään stressiä siitä, ettei haku/jälki/tottis ole edennyt niin rivakasti, että oltais millään tasolla koevalmiita ensi vuonna. Tottiksessa mulla ainakin on selkeä suunnitelma ja se on harjoitella liikkeitä heti 3-luokkaa ajatellen. Harmillisesti pitkät työpäivät ovat vieneet aikaa pitkiltä treeneiltä ja nyt kun valon määrä päivän aikana on niin vähäinen, niin sitä ei kerkeä juurikaan hyödyntämään.

Etelän Belgimafia.

Niin ja onhan meillä terveystuloksia! Hope kävi kuvissa ja B/B, 0/0 oli loppulausunto. Selkä kuvattiin omaksi iloksi ja näytti todella hyvältä. Otetaan tästä sitten myöhemmin viralliset kuvat myös. Lonkat lähtivät A:na ja pyysin kuvista myös toisen el.lääkärin arvion, joten toki varsinainen tulos hieman yllätti. Pääasia että Hopotus on terve ja treeniä + hyppyhommia voidaan jatkaa ihan normaaliin tapaan.

Koirien lisäksi myös emäntä pyrkii ylläpitämään kuntoa.

Ja jotta ensi vuonna treeneihin ei jäisi liikaa aikaa, niin kahden syyskokouksen jälkeen sain luottamuksen aloittaa Hakunilan Seudun koiraharrastajien (HSKH) hallituksessa ja Suomen Belgianpaimenkoirayhdistyksen (SBPKY) johtokunnassa. Eipä sillä, luottamustehtävät ovat meillä suvussa ja isäni tavoin olen innostuneena monessa mukana. Lapista tulleelle tämmöinen luottamuksen antaminen kohtuu tuoreella kotiseudulla oli varsin hienoa. Mukava päässä yhdistyshommiin kunnolla taas mukaan, johan sitä on vuoden verran aktiivitoiminnasta ollut tauolla.

Pääasiallisesti meidän arki on kovin rauhallista ja nautimme rötväilystä kotona. Myös kirjoittamattomista säännösitä on joustettu ja sylibelgit ovat nykyisin niin sohva- kuin sänkybelgejäkin.