Eilen tuli se päivä, kun Hopen kanssa treenit tökki oikein urakalla. Menimme Hannan ja Capun kanssa jälkihommiin Espooseen ja jo matkalla juttelin ystävän kanssa puhelimessa sen hetken sääolosuhteesta (kosteaa ja sumuista) ja pohdiskelin sopivaa treeniä muutaman viikon tauon jälkeen. Päätin tehdä tampatun jäljen ja nappuloita kohtuullisen tiheästi. Merkkasin jälkeä krepeillä ja tamppasin melko matalassa varvikossa ehkä 50-75m pitkän jäljen. Annoimme jälkien vanheta n 30min ja odotellessa otimme sisarruksista kuvia. Hopen mielestä veikka on niiin ihku ja tirriäinen tuskin muuta malttaa ajatella kuin kunnon paineja velipojan läsnä ollessa. Lähdimme kuvien jälkeen ajamaan jälkeä ja heti ensimmäisistä askelista näki, että Hope ei ollut lainkaan läsnä treenissä. Jokaisen nappulan merkkasi – ei syönyt. Pää nousi jäljeltä vähän väliä, joten pysähdyin aina kun pää nousi ja jatkoimme matkaa lyhyellä liinalla vasta kun jatkoi jäljestystä. Lopulta muutaman kymmenen metrin jälkeen Hope vain pyöri pitkin ja poikin ilman pienintäkään intoa itse jäljen etsintään. Periaatteessa näin jäljen loppukrepin, mutta siinä hetkessä päätin, että nyt loppui ja nappasin Hopen kainaloon ja marssin pois metsästä.

Hope joutui siis jäljeltä suoraan autoon ja kun veikka valmistautui omaan jälkeen kävin tallomassa lyhyillä askelilla nurmikolle suoran jäljen (max 40m) niin, että joka kolmannella askeleella oli kuiva nappula. Capu keskittyi omaan jälkeen huomattavasti Hopea paremmin vaikka toki taustalla kuului jatkuvaa pärryyttelyä läheiseltä motocross radalta.

Veikan onnistuneen suorituksen jälkeen olin jo saanut omat ajatukset järjestykseen ja lähdimme ajamaan nurmikolle tehtyä jälkeä. Kuivat nappulat kelpasivat ja n. 30m jälkeen nappasin taskusta palkkarasian ja Hope sai ison palkan ja loppuun vielä patukan.

Mietintöjä:

• Sääolosuhteet: haastava kostea ja sumuinen sää teki pennelin treenistä vaikeamman kuin ns. normiolosuhteet.
• Häiriötekijät: ihkun veikan näkeminen ennen treeniä sai höpöttelymoden päälle. Motocross radan äänet häiritsivät myös suoritusta.
• Ohjaajan mieliala: vaikka mielestäni tein oikean ratkaisun kun jätin jäljen kesken ja vein pennelin autoon, niin omaa mielenhallintaa täytyy vielä petrata. Omien kiekkojen laskemiseen meni tovi.
• Tottelevaisuus: liialliset häiriötekijät + omistajan höpöhöpö mieliala voivat sössiä hyvälläkin mallilla olevat harjoitukset (patukan tuominen käteen).
•  ”Tänne” -käsky: ei toimi veikan läsnä ollessa.. Toimiikohan muutenkaan?

Ja sitten kivempia syyskuvia Capusta ja hopesta sekä Hopesta ja Carasta.

Cara ja Hope syksyisessä kotipihassa Vallilassa.