Teimme Marikan ja Caran kanssa viikonloppureissun Ruotsin Uumajaan 9.-10.4. Cara tapasi siellä poikaystävänsä Wolfin. Reissu oli onnistunut ja nyt odottelemme malttamattomina, josko viikonlopusta tulisi kesäkuun alkupuolella penneleitä..

Wolf oli aivan upea tervu uros ja ylitti ennakko-odotukset 10-0. Autosta tullessa Wolf tuli heti tervehtimään meitä outoja ihmisiä ja nuoli kaikkien naamat perin pohjaisesti. Kunnoltaan Wolf oli upeassa massassa ja kroppa oli pelkkää lihasta. Edestä se oli niin vahva kuin olimme ajatelleetkin ja pää oli hyvin luustokas. Oli myös miellyttävä nähdä, kuinka rauhallinen ja letkeä Wolf oli. Ei häsynny turhia ja käynyt ns. kierroksilla, vaikka pihalla seisoskellessamme emme mitään tehneetkään. Wolfin omistaja oli todella ystävällinen ja mukava mies, joka kahden malikkansa kanssa oli samana viikonloppuna suojeluleirillä. Olimme kyllä erittäin iloisia onnistuneista järjestelyistä ja Marikan kasvattajaystävä Erja oli suureksi avuksi myös. Varsinaista kielimuuria meillä ei ollut, mutta kyllä oma ruotsin kielen puhe on avutonta.. Ymmärtämisessä ei ole ongelmia (mikä oli mukava huomata, vaikka koirahommista puhuttiinkin), mutta suullinen komminikointi ruotsiksi ei oikein luonnistu. Kehityskohde kenties?

Caran ja Wolf tulivat hyvin toimeen keskenään, vaikka kyllä Caraa (ja MINUA) jännitti ihan hirveästi. Alla pari kuvaa pariskunnasta..