Nyt on Kajaanin reissu takana ja me molemmat Caran kanssa pötkötellään sohvalla. Tuomarina molempina päivinä oli Allan Aula, mutta hakukokeissa Allu arvosteli vain henkilöhaun ja esine-etsinnässä ja tottiksessa oli omat tuomarit.

Lauantaina oli siis avoimen tokokokeet. Olin paikalla jo hyvissä ajoin, mikä tarkoitti sitä, että heräsin aamulla 06:15 ja lähdin ajamaan 07:12... Olimme kolmantena suoritusvuorossa ja avoimessa oli yhteensä koirakoita 8. Oli mukava nähdä yhtäkin parivaljakkoa, jotka tapasimme Oulussa toukokuussa! :) Paikallaanmakuu osio oli aika jännittävä, sillä sää oli aivan kamala! Tuuli oli ihan mahdoton ja kehänauhat liikehtivät koko ajan. Cara ei kumminkaan ollut niin jännittynyt, kuin ohjaaja ja pysyi hienosti, vaikka valitettavasti yksi koira lähti juuri ennen ajan loppumista liikkeelle. Muutkin liikkeet menivät todella hyvin! Ainut ongelmakohta oli luoksetulo ja siihen kuuluva pysäytys. Mulla oli hieman vaikeuksia hahmottaa kolmiuloitteisesti se kohta, mihin Caran olisi pitänyt pysähtyä (merkki oli tietenkin siellä sivulla). Olisin voinut antaa käskyn aikaisemmin ja hieman vahvemmin. Mutta tästä huolimatta saimme 194p., sijoitus oli 1/8 ja luokkavoiton lisäksi saimme myös kunniapalkinnon. palkintoja oli jos jonkinmoista luista ja leluista alkaen aina lahjakorttiin asti..

Kisojen jälkeen me lähdimme Caran kanssa Lauran ja Iiron luokse (Caran lapsuuden leikkikaveri.) Laura oli tullut katsomaan Caran suoritusta, sillä hän on vastikää muuttanut Kajaaniin. Niinpä menimme vierailulle, mutta Caran ja Iiron suhde oli kokenut pienen kolauksen ja hampaat näkyi. Caraa ärsytti suunnattomasti, kun Iiro olisi halunnut tutkia Caran pyllyä eikä Iiro enää alistunut Caran päättäväisiin ilmoituksiin kaveruudesta. Tästä huolimatta vietimme Lauran ja Iiron luona hyvän tovin, jonka jälkeen kävin vielä Paavolassa (koepaikalla) ottamassa noudot ja eteenmenon sunnuntaita ajatellen. Mainuan koulutuskeskus oli oikein mukava paikka ja me viihdyimme siellä. Illalla istuimme iltaa kahden ajokoiraharrastajan kanssa (toinen oli osallistumassa kokeisiin, toinen toimi niissä tuomarina). Ilta ja yökin olisi kulunut varmasti nopeasti, mutta halusin tehdä vielä sunnuntaille mielikuvaharjoituksia ja saada nukuttua edes jonkin aikaa, sillä ajokoiraihmiset tulivat keskukselle jo klo 04 jälkeen yöllä.

Aamulla pakkasin auton (ovi meni kiinni kesken pakkailun, ja pysyi lukittuna, mutta onneksi apua saatiin paikalle ja ovikin auki). Kaikki ainekset olivat siis olemassa, että koe olisi mennyt ennen kuin se alkoikaan pilalle. Olimme taas hyvissä ajoin koepaikalla. Alokasluokassa oli 7 koirakkoa ja voittajassa 2 (muutamia poissaoloja oli tullut). Alokasluokassa oli myös Pohjoisen Belgien hakuleiriltä tuttu Pippi ja Anne-Mari. Arvonnasta saimme numeron 3 eli olimme toisena. Alokkaat aloittivat tottiksella ja me menimme paikallaanmakuun tietenkin ensin. Kyllä mua jännitti! Välillä tuntui, et kohta pyörryn, ja mietinkin jo et mitä sitten, jos vaan kaadun maahan. Paikallaanmakuu harjoitus (ja SE huomautus) tuotti tulosta, eikä Cara liikahtanutkaan. Muut osa alueet olivat erittäin hyviä hyppynoutoa lukuunottamatta, josta saimme hyvän. Caralla tullessa hipas tassu estettä ja tuomari olisi toivonnut hyppyyn kokonaisuutena enemmän vahvuutta. Seuraamisessa Cara olisi voinut olla säpäkämpi (hmm... vaikuttikohan eilinen ) ja liikkeestä istumisessä ohjaaja hidasti (!!! hyi minua). Eteenmeno oli upea, joten eilinen tuotti tulosta. Pikkunumerot menivät ensin henkilöhakuun ja sen jälkeen vasta esineruutuun. Olin siis jo toisena menossa, ja ajattelin että tässä se mitataan. Yritin ottaa samalla tavala kuin RKK:n hakuleirin "kokeissa" ennen varsinaista suoritusta. Kyselin vielä muutaman hassun kysymyksen ennen aloitusta. Eka lähetys normaalista poiketenvasemmalle alas. En nähnyt tarkastiko kunnolla, mutta seuraava lähetys oikealle. Upposi hyvin ja tuli lopulta rullan kanssa. Näyttö ja aiettä oli kivikkoista ja kallioista nousua! Maalimies löytyi ja paluu keskilinjalle. Lähetin taas oiekealle silleen, että se olisi voinut tarkastaa etukulman halutessaan. En muista, että miten lähetykset sitten meni. Pari lörtsyä tuli, mutta seuraava maalimies nousi oikealta selasesta tiheästä pusikosta. 100m lappu näkyi jo ja muutamia lähetyksiä (kai) tein. Lähetin Caran oiekaan takakulmaan. Näin, kuinka se ei käynyt ihan kulmassa (kysyin vielä erikeen, että onko kulma kallion takana). Lähetin Caran kumminkin vasemmalle takakulmaan, mutta Cara lähti vinosti ja meni alueen ulkopuolellekkin. Ääneen sanoin, että suoria psitoja täytyy vielä harjoitella. Cara palasi, mutta huomasin, että se oli pysähtynyt siellä kivikossa ja haistellut jotain. uusi lähetys vasemmalle ja Cara lähti kuin nuoli. Kohta palasi rullan kanssa ja samalla kuului AIKA. Ilmaisu hyväksytty ja näytölle. Sieltä se vikakin ukko löytyi kallion keskeltä.

Olivat kuulemma kaikki jännittäneet, että minne Caran lähetän ja kaikki tuijotti kelloa, että riittääkö aika. Riittihän se! 100p. maalimiehistä, ilmaisusta 30p. ja 36p. työskentelystä (lörtsyt verotti). Tässä vaiheessa tajusin, että me saisimme tuloksen!!! Jippii! palasimme autolle ja palkan ja juoton jälkeen menimme esineruutuun. Otimme kunnon ilmoittautumisen ja lähetin Caran oikeasta reunasta ruutuun. Cara juoksi taakse ja hieman hätkähti ja palasi saman tien esineen (hanskan kanssa). Hanska osui niin hyvin kohdalle, että taisipas Cara hieman itsekkin ihmetellä. Koska olimme toiseksi vimppoja esine-etsinnässä otimme vielä toisenkin esineen etsinnän. Lähetin Caran aika lailla ruudun keskeltä, ja juttelin samalla muiden kanssa. Cara palasi takaisin ja liikuimme hieman enemmän vasemmalle. Uusi lähetys ja toinen esine löytyi risukosta. Kokeista saimme siis sen kauan kaivatun HK1 koularin ja upeat 290 pistettä! Valitettavasti olimme päivän ainoat tuloksen saaneet, sillä henkilöhaun vaatelias maasto oli monelle kompastuskivenä..

Nyt olemme jo kotona ja Cara nukkuu ansaitsemiaan kauneusunia! Tänään menemme aikaisin nukkumaan ja vietämme alkuviikon hieman rauhallisimmissa merkeissä. Mutta täytyyhän sitä yhdet hakutreenit viikolla ottaa 

ps. Hakuryhmälle kiitokset torstain tsemppauksesta ja koiraan uskomisesta. Se merkitsi paljon tänään, sillä lähellä oli, ettei luotto meinannut mennä ja hermo pettää. Pysyin kuitenkin kasassa, joten kyllä mullakin on vielä mahdollisuus tässä pk-maailmassa