..ja todellinen treenaus pitää aloittaa.

Tuossa lausahdus mikä on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa. Syksyllä kun muutimme Caran kanssa Helsinkiin kävimme muutaman kerran City Belgien toko-treeneissä. Kompassilla olen pitänyt muille tunteja ja Cara on toiminut oivana demokoirana. Näiden lisäksi omia tottistreenejä on talven aikana ollut öö.. ehkä 4 kertaa. Pk-seudulla menee julkisilla matkoihin aikaa sopimattoman paljon ja työpäivien päälle ei ole napannut istua bussissa tuntitolkulla. Kun tottistreeneihin matkustaminen on hankalaa niin entä sitten maastotreenit.. Kylmä tosiasia on, että ilman autoa ei maastotreeneihin ole mitään asiaa (täällä kun ei isän autoa voi aina silloin tällöin lainata). Mikäli elokuussa mielii toista kertaa palveluskoirien SM-kisoihin on treenattava. Nopealla ynnäämisellä se tarkoittaa, että on hankittava auto! Lisäksi lumien sulamisen jälkeen vapaa-aika on ohjattava koiraharrastuksiin. Myös tokon evl:n liikkeet täytyy hioa kuntoon, jotta kokeisiin kehtaa vielä mennä.

Treenipuolella logistiikka kaipaa siis kohennusta, jotta saa välineet suunnitella ja toteuttaa treenejä. Omakaan treenaus ei ole kummoisessa jamassa. Joulun jälkeen toin sukset mukanani pohjoisesta, mutta niitä ei ole tullut paljoa käytettyä. Olisi mukava käydä Caran kanssa hiihtämässä, mutta koiraladut ovat jossain "korvessa" ja niille pääseminen vaatisi jälleen julkisilla matkustelua. Kompassin kouluttajien kesken olemme alustavasti puhuneet, että voisimme pitää maastotreenejä yhdessä. Mulle hyvän hakuporukan löytyminen on todella tärkeää, mutta mielellään kyllä kävisin jälkeäkin aina välillä treenaamassa myös porukalla. Tottispuolella motivoivat ja tavoitteelliset treenit ovat tärkeät - tokosta puhumattakaan. Caran motivaatio on ollut erittäin hyvä, joskin vähäisen harjoittelun tuloksena Cara välillä testaa voiko liikkeet suorittaa hieman huolimattomasti..

Meillä kävi tiistaina hieroja kotikäynnillä hieromassa Caran. Mulle ei tullut yllätyksenä kuinka jumissa Cara oli. Sovimme saman tien uuden ajan ensi keskiviikolle. Ennen treenikautta ja ihan yleisen mukavuuden takia on hyvä saada tämä puoli kuntoon. Hieronnan jälkeen Cara vaikutti taas 1½ vuotiaalta belgipennulta - ulkona hyppeli sinne tänne ja samalla yritti kaataa myös mut ojaan. Huvittavaa kuinka arvokkaasti harmaantuva rouva saa lapsetuskohtauksen.

Loppuun voisi päivittää muutamalla sanalla Rovaniemen kuulumiset. Jeni-poika on vankistunut ja kasvanut mieheksi! Pojasta on tullut oikein komea uros. Liikkeitä pitää vielä työstää (ravi ei tule automaattisesti), mutta kesällä jätkä tulee korkkaamaan ensimmäiset näyttelyt. Maiju oli ottanut Jenin kanssa hieman tottista ja innokkuutta suorittamiseen ja liikkeiden tekemiseen kyllä löytyy. Pääsiäisenä olemme menossa koko porukalla Rovaniemelle ja innolla jo odotan Jenin näkemistä! Neljän päivän vapaat tulevat tarpeeseen.