Edelleen sitkeä tauti pitää otteessaan, joten aikani kuluksi ajattelin jäsennellä viimeisen vuoden nippuun. Vuosi oli yksi hektisimmistä ja paljon suunniteltua ja suunnittelematonta tapahtui.

Caran kanssa kävimme POKE:n näyttelymatkalla Liettuassa maaliskuussa 2012. Näyttelyt menivät täysin nappiin, sillä Cara oli lauantaina VSP (vastakkaisen sukupuolen paras) ja näin ollen siitä tuli Liettuan muotovalio ja Liettuan voittaja -12. Samalla saimme myös viimeisen puuttuvan cacibin. Toukokuussa Cara sai C.I.E. vahvistuksen (kansainvälinen näyttelyvalio). Keväällä Caran pentujen omistajista Kirsi ja Nelson Oulusta ja Outi ja Isla Kuusamosta kävivät Rovaniemellä ja meillä oli pienimuotoinen pentutapaaminen (Cara, John, Nelson ja Isla). Toukokuussa kävimme Caran kanssa Mikkelissä Marin järjestämällä E-A's hakuleirillä. Kouluttajana oli Ulla Komppa. Samalla reissulla kävin katsomassa Timbeä Jyväskylässä. Touko-kesäkuun vaihteessa osallistuimme Rovaniemen palveluskoirakerhon hakuleirille. Kouluttajaksi olimme saaneet paljon näyttöä saavuttaneen Reija Niemisen. Leiri oli erittäin onnistunut ja Reijalta saimme paljon hyviä vinkkejä harjoitteluun.

Kesäkuun olin Lontoossa syventämässä englannin kieleni suullisia ja kirjallisia taitoja. Mukava lisäys matkaan oli, että Lontoossa asui peräti 3 kaveria, joita kaikkia pääsi pitkästä aikaa näkemään. Isossa kaupungissa vahvistui myös käsite siitä, että minun on aika siirtyä Rovaniemeltä toiseen kaupunkiin. Palasin takaisin Suomeen ja Ouluun kuun lopulla pe-la välisenä yönä. Lauantaina osallistuimme Caran kanssa Kemin legendaarisiin Yöttömän yön pk-kokeisiin. Nämä kokeet menivät erittäin hyvin, vaikka harjoittelua takana ei ollut käytännössä ollenkaan. Saimme 1-tuloksen ja voiton voittajaluokassa.

Caran kasvattajalle oli tulossa kesällä belgipenneleitä. Pentue oli kiinnostanut minua jo pidempään ja olimme keskustelleet, että mikäli mahdollista, niin otan tästä pentueesta punaisen narttu pennun. Pennut syntyivät ja mukana oli 1 punainen narttu. Samoihin aikoihin yksi Caran pennun omistaja joutui pitkän harkinnan jälkeen luopumaan koirastaan. Luonnollisesti ostin pennun takaisin. Yllättäen olin 2 belgialaisen omistaja ja kolmas oli vasta syntynyt. Deathless Crazy Little Thing eli Jeni (pentuna Ärripurri) joutui totuttelemaan uuteen omistajaan ja koirakaveriin. Itselleni tilanne oli myös uusi, sillä hieman päälle vuoden ikäinen uros on hieman erilainen kuin 5-vuotias leppoinen narttu. Päätimme Caran pentujen kasvattajan Marikan kanssa, että Jeni tulee meille molemmille yhteisomistukseen. Vastapainona kesän ehdottomiin kohokohtiin kuuluivat Ruotsin näyttelyt, missä Cara oli erikoistuomarilla ROP (rotunsa paras) ja RYP3. Samalla Cara sai Ruotsin sertin ja tuli Ruotsin ja Pohjoismaiden muotovalioksi. Elokuussa kävimme POKElaisten kanssa Pärnussa, missä Cara jälleen nappasi sertin ja sai Viron muotovalion arvon. Viron reissulta jäimme Espooseen ja osallistuimme seuraavana viikonloppuna ensimmäistä kertaa palveluskoirien SM-kokeisiin. Tapahtuma oli todella jännittävä eikä paha flunssa helpottanut tilannetta. Tottelevaisuus osio meni onneksi lähes nappiin (82p.) ja saimme myös maastopaikan. Esineruutu oli täydellinen 30p. suoritus. Ensimmäisen päivän jälkeen olimme Caran kanssa kärkikahinoissa, mutta valitettavasti sunnuntain henkilöhaku meni täysin pöpelikköön. Kokeet olivat kuitenkin yksi saavutus meidän yhteisellä taipaleella ja kokemuksena täysin korvaamaton.

Elokuussa osallistuimme vielä Lapin läänin piirinmestaruuskokeisiin ja tuloksena saimme Lapin läänin piirinmestaruuden 2012 (masto 196p ja tottis 96p.). Jotta hulabaloo ja tilanne koirien suhteen pysyi vähintäänkin haastavana, niin sain Helsingistä töitä ja lopulta minulla oli vain 1½ viikkoa aikaa etsiä itselleni asunto ja muuttaa kimpsuineni ja kampsuineni uuteen kaupunkiin. Tällöin jouduin punnitsemaan asioita todenteolla ja lopulta unelmien punainen pentu ei tullut minulle, vaan jäi kasvattajalle. Itse lähdin Elo-syyskuun vaihteessa ilman koiria uuteen kaupunkiin. Sopeutuminen vei aikansa - on eri asia asua Rovaniemen keskustassa Kemijoen rannalla kuin Ullanlinnan tuntumassa Helsingissä. Varsinaisen asunnon sain kuin ihmeen kaupalla Viikistä metsän ja peltojen keskeltä. Cara muutti lokakuun alussa Helsinkiin ja Jeni jäi Marikalle Rovaniemelle. Ennen Caran muuttoa Marika osallistui Caran kanssa Rovaniemellä jälkikokeisiin. Cara debytoi jäljellä ja vieraalla ohjaajalla näissä kokeissa ja Marikalla oli edellisistä jälkikokeista vierähtänyt aikaa reilut 6v. Itse jäljellä valitettavasti 1 välikeppi jäi matkalle mutta esineet menivät hyvin. Tottis oli jotain aivan uskomatonta - tuloksena oli vieraalla ohjaajalla 98p. En tiedä kuinka usein vastaavaa tapahtuu, uskaltaisin väittää, ettei kovin usein.

Helsinkiin muuttaminen vaati uusien harrastuskavereiden ja treeniporukoiden kartoittamista. Syksyllä kävimme ennen lumen tuloa Caran kanssa City Belgien toko-treeneissä. Koirakoulu Kompassissa aloitin ohjaajan hommat ja samalla myös Cara pääsi töihin (demokoiraksi kursseilleni). Lauantaisin pidettävät tunnit tuovat mukavaa vaihtelua työviikkoon, vaikka samalla kutistaa viikonlopun vain 1 vapaapäivään. Kuitenkin itsensä kehittäminen työuralla ja koirapuolella motivoi opettelemaan uusia asioita. Tästä innostuneena osallistuin helmikuun alussa Dobo koulutusohjaajakurssille. Viikonlopun kurssilla tutustuin doboilun saloihin ja vakuutuin siitä, että tämä sopii hyvin paitsi Caralle niin erityisesti myös minulle. Urheilu kiireisien päivien lomassa on jäänyt vähemmälle ja rentouttavan joogan lisäksi kaipaan lihaskuntoharjoittelua kotona. Koiran kanssa puuhailu yhtä aikaa lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Vielä viimeinen asia kuluneelta vuodelta lienee maininta Latvian kansallisista näyttelyistä ja siellä sunnuntain VSP sijoitus. Samalla plakkariin tuli Latvian ja Baltian muotovalion tittelit. Tittelirivistö on nyt paisunut mahdottomuuksiin.. Se TVA on toki se viimeinen ja ehkä myös vaativin, mihin vielä voidaan tähdätä.

Vuoteen mahtuu siis paljon iloja ja yllätyksiä, muuttuvia tilanteita ja sopeutumista. Kaikki tapahtuu kuitenkin syystä, joten hetkelliset vastoinkäymiset näkee myöhemmin onnen potkuina. Minun oma arki on muuttunut ja samalla koko elämä on saanut täysin uudenlaista sisältöä ja pysyvyyttä. Rakas Cara on kulkenut mukanani jo kohta 6 vuotta ja jokaisesta päivästä saa olla kiitollinen sekä kaikesta siitä mitä tämän elämäni ensimmäisen koiran kanssa on saanut kokea. Kevät tuo tullessaan lisää muutoksia mm. muuton, treenien suunnittelun, koirajärjestelyiden, oman elämän ja muiden moninaisten asioiden myötä.