Nyt on vaihto-opiskelu aika lopuillaan. Lähden tänään Lyonin lentokentälle ja huomenna aamulla klo 9 on lento Prahaan ja sieltä sitten Suomeen. Suomessa hyppään Ouluun menevään junaan ja Johis ja Cara tulevat mua vastaan Oulun rautatieasemalle. Kyllä tämä 3,5kk on tuntunut pitkältä aina välillä, mut nyt voin sanoa olevani voiton puolella. Tuleva viikonloppu meneekin varmaan ihmettelyyn ja palautumiseen.

Caralla alkoi kauan odotettu juoksu maanantaina. Se on ollu ihan höpsö. Yks ilta johis kuuli kun Cara piti ihan kummallista ääntä. Vikinän ja turhautumisen sekoitelmalta se kuulemma oli kuulostanut. Johis oli kutsunut Caraa, mutta se ei tullut. Tarkemman tutkiskelun jälkeen Johis löysi Caran vessasta. Vessan ovi oli menny lähes kiinni, eikä Cara uskaltanut tulla sieltä pois.. huvittavaa, sillä ovi avautuu ulospäin eikä sitä olisi tarvinnut kuin vähäsen tönästä. Cara kyllä pysrkii vessaan aina ulkopuolelta, mutta tämä oli ilmeisesti liian uusi ja pelottava tilanne. Ihmetystä herättää myös se, että eilen illalla Cara kieltäytyi ensimmäistä kertaa iltaruoasta (ruokamerkkiähän vaihdettiin kesällä). Ehkäpä juoksu on saanut Caran hieman höperöksi, tai sitten se vaistoaa, että jotakin suurta tapahtu pian. Johis on tehny suursiivousta meillä kotona ja muutenkin tunnelma on ollut jo jonkin aikaa odottava.

Seuraavan kerran kirjoittelenkin sitten Napapiirin tuntumasta. Koirahiihtoa haluan kokeilla mahdollisimman pian! Nyt tuleekin varmasti hieman useammin päivitettyä blogia ja tarkempia kuvauksia Caran treeneistä ja muusta menosta.

A bien tôt!