Meillä oli Caran kanssa varsin vauhdikas viikonloppu. Toki kerettiin lepäillä myös, mutta lauantaihin ja sunnuntaihin mahtui myös hyviä omia ja muiden treenejä. Lauantaina meillä oli Koirakoululla tunteja ja oli mukava nähdä taas omia kurssilaisia. Mikään ei ole antoisampaa, kuin huomata, että kurssilainen on löytänyt sopivat työkalut oman koiran motivointiin/kouluttamiseen ja tämä näkyy harjoituksissa. Tuntien jälkeen hommat jatkui vielä Caran osalta.  Caraa nimittäin kuvattiin uudistuvaan dobokirjan painokseen! Cara oli kyllä niin hieno. Jaksamista ja intoa riitti alusta loppuun asti.

Sunnuntaina lähdimme yhdessä metsään pitämään maastopäivää. Ajatuksena oli käydä ajamassa jälki, ottaa tarkkuusetsintää ja pudonnutta esinettä. Kävin alkuun polkemassa ihan reilun pituisen jäljen, jonka jälkeen hain täyden repun ja Caran autolta. Käveltiin metsikössä ja sopivan paikan tullen tein Caralle tarkkuusruudun. Olemme joskus tarkkuutta ottaneet, mutta tästä on jo aikaa. Pienenä esineenä toimi alkuun kova nappi. Lähetin Caran ruutuun ja yllättävän hyvin alkoi haistella aluetta läpi. Ihan alkuun meinasi alue hieman levitä, mutta korjasi nopeasti. Nappi paikantui ja ilmaisi ottamalla sen suuhun ja tuomalla mulle. Tein toisen ruutuharjoituksen avaimella ja todella hyvin etsi myös sitä, löysi ja toi mulle.

Tarkkuusetsinnän jälkeen pidimme tauon. Emäntä joi kupillisen(t) kahvia ja Cara viihdytti itseään leikkimällä kävyllä. Käpyä oli todella mukava viskoa kallioilta alas ja kaivaa sammalten joukosta. Käpyparasta ei ollut lopulta jäljellä kuin raato.. Tauon jälkeen otimme pudonneen esineen. Tätäkin olemme joskus ottaneet ihan omaksi iloksi ja viime talvena otin valkoisella esineellä meidän lenkkipolulla tällaisia harjoituksia. Käveltiin arviolta 50m, pudotin patalapun (tämä on nyt meidän pudonnut esine) ja käveltiin vielä toisen 50m eteenpäin. Cara lähti lähetyksestä hyvin, mutta pysähtyi ehkä 30m päässä kun polku kaartui ja katsoi mua. Ilman erillistä käskyä jatkoi matkaa ja palasi pian huimaa vauhtia patalapun kanssa. Otimme toisen vastaavan harjoituksen suoremmalla polulla ja se meni erittäin hyvin.

Näiden harjoitusten jälkeen vaeltelimme hetken metsässä ennen kuin menimme jäljen alkuun ja kaivoin jälkivehkeet esille. Cara innostui kovin, vaikka vielä tämä innostus ei ole ihan samaa kuin hakuvermeitä esille otettaessa. Janalähtö oli huono ja otti takajäljen. Onneksi en tästä ärsyyntynyt, vaan jatkoimme itse jälkeä erittäin nätisti. Ensimmäisen kepin Cara ilmaisi erittäin hyvin (ottamalla suuhun). Myös jäljestyksen jatkaminen sujui rauhallisesti. Ensimmäisessä kulmassa oikaisi hieman. Kaksi keppiä löytyi taas hyvin ja ilmaisut olivat erinomaiset. Toinen kulma oli astetta vaikeampi, sillä kulki sen yli ja jäljen paikantaminen vei hieman aikaa. Annoin Caran kuitenkin itse ratkaista ongelman, vaikka olinkin jäljen itse tehnyt. Hetken pyörittyään löysi pari metriä kulmasta eteenpäin jäljen ja jatkoimme matkaa hyvää ja varmaa vauhtia. Kaksi seuraavaa välikeppiä löytyi hyvin. Viimeisen suoran kulki jäljeltä hieman poissa (tuuli), mutta suunnisti suoraan viimeiselle kepille ja antoi sen mulle taas käteen. Olin tähän suoritukseen oikein tyytyväinen, varsinkin kun se oli meille vuoden ensimmäinen jälki!

CityBelgien tokohommat alkaa nyt huhtikuussa ja pidän yhdelle ryhmälle yhdessä toisen ohjaajan kanssa koulutusta. Caran kanssa saatiin paikka SM-ryhmästä (jälleen). CB:n hakuporukalla ollaan treenattu viikonloppuisin ja nyt pitäisi alkaa vakitreeni myös arkena. Toivottavasti saimme paikan myös jälkiryhmään.. Tässähän sitä olisi jo hyvin koirahommia eri päiville kesää ajatellen! Mutta kaiken hulinan keskellä täytyy osata myös levätä - ja sehän me taito me osataan.