Olimme lauantaina kimppakyydillä Sodankylässä syksyn viimeisissä tokokisoissa Outin, Acon ja Nalan kanssa. Vaikka ohjaajalla oli jostainsyystä huono päivä ja mielenkiinto miinuksenpuolella Cara toimi hyvin. Paikallaanmakuu oli yhtä jännittävä kuin aina ennenkin. Meidän viereisen koiran ohjaaja kutsuttiin kesken paikallaanmakuun pois ja tullessani kentälle viereinen koira oli siirtynyt aika lähelle Caraa. Se oli ilmeisesti yksipuolista rakkautta ensi silmäyksellä. Suorituksen jälkeen sama koira vielä tuli yllättäen Caran luokse..

Meidän suoritus oli vasta 9. (10 koirakkoa). Istuskelin vain autossa ja odottelin omaa vuoroa. Mulla alkoi jopa ärsyttämään se, ettei mulla itellä noussut minkään sortin kisavirettä. Seuraaminen oli 10, liikkeestä maahanmeno oli aavistuksen hidas ja luoksetulon pysähdys oli onneton (taas annoin käskyn miten sattuu). Liikkeestä seisominen onnistui hyvin, mutta noudossa Cara kehtasi pudottaa kapulan. kaukokäskyt meni Caran osalta hyvin, mutta itse säädin taas jotain ihan outoa. Antamani käsimerkit olivat hitusen pitkiä, joista tuomari antoi huomautuksen (en tajua miksi edes tein niin, sillä en kyllä ole aikaisemmin sellaista virhettä tehnyt). Estehyppy meni oikein hyvin. Lopputuloksena oli 179p. sij 3/10 ja TK2!

Tiistaina meillä oli hakutreenit, jota menivät kyllä ihan pyllylleen. Täällä tulee pimeä jo klo 7 ja totta kai meidän suorituksen aikana pimeys yllätti ja hyvin suunniteltu treeni olikin katastrofi. Ohjaajalla meni hermot, mutta sain kaksi hyvää maalimiespistoa ja Caralle palkat niistä. Näiden piti olla vikat treenit ennen lauantain kokeita, mutta tässä valossa asia ei nyt olekkaan ihan niin. Lohdutukseksi itselleni kävin ostamassa karkkipussin ja litran jäätelöpakkauksen..

Keskiviikkona kävimme Annakaisan ja Dani-collien kanssa 2½h kävelyllä. Cara leikki myös ison irlanninsetteriuroksen kanssa. Torstaina kävimme häkkikentällä ottamassa vimpat tottistelut. otin kisamaisen treenin, vaikka olinkin väärinkäsitysten summana yksin kentällä. Kaikki liikkeet meni hyvin ja olin tyytyväinen Caran paikkaan ennen eteenlähetys käskyäkin. Illalla sitten soittelin ja ajelin ympäri Rovaniemeä ja kyselin kilon kapulaa lainaan. Lopulta Saaran autosta löytyi soppeli kapula ja sitä Cara on kannellut oikein mallikkaasti (tällä tavalla varmistan oman mielenrauhan, kun luotan, ettei Caralle tule mikään yllätyksenä).

Koirapainotteinen viikko siis. Tänään vielä motivaatiopistot hakumetsällä, huomenna omat kokeet ja sunnuntaina piirinmestaruuskokeet, joissa olenkin sitten maalimiehenä. Pidetään peukkuja kaikille!!