Heinäkuun alussa aloitin kesäloman ja lähdimme saman tien läpi Suomen vieneelle road tripille. Ensimmäinen määränpäämme oli Savossa ja sattumalta olimme saaneet Caran kanssa paikan tokokokeisiin kivenheiton päähän Pieksämäelle. Kokeet olivat noutajien mestaruuskokeet, mutta onneksi mahduimme mukaan. EVL:ssä oli koiria tyyliin 19 ja tuomarina oli Marko Puranen. Kokeissa oli kaksi kehää yhtä aikaa ja meidän kehän aloitti voittajan koirat. Evl jatkui perään tuttuun tapaan paikallaoloilla ja suorittajat oli jaettu 4 ryhmään. Tämän jälkeen oli hyvin aikaa katsoa muiden suorituksia ja todeta, että tuomari oli melkosen tiukka kaveri. Täytyy myöntää, että minua jännitti ihan hirvittävästi ja suorituksen aikana en joutanut miettimään mitään muuta kuin sitä hetkeä. Yhtään pistettä en nähnyt, joten tulos tuli itsellekin yllätyksenä. Muutamassa kohdassa meinasin jo hermostua, että suoritus lässähtää käsiin, mutta onneksi Cara tsemppasi hulluna ja malttoi kuunnella ohjeita. Kentällä olleet merkit tuottivat aavistuksen haastetta esim. ohjatussa noudossa, mutta siitäkin selvittiin. Suorituksen jälkeen odottelin hermostuneena pisteitä ja oi sitä onnen määrää kun näin ne tulostaululla!! 276p. ja TK4! Lisäksi olimme pitkään johdossa, mutta lopullinen sijoitus oli 2. Näillä kisoilla oli suuri merkitys, sillä yksi suurimmista haaveistani on ollut, että Carasta tulisi Suomen tottelevaisuusvalio. Nyt se toteutui.

Alla muutama sananen liikkeistä, tai niistä mitä nyt enää kuukautta myöhemmin muistan.

Paikalla istuminen 2min - 10: Mikäs siinä istuskellessa tuumi Cara.

Paikalla makuu 4min 9,5: Aavistuksen nopeammin olisi voinut mennä maahan. Muuten perusvarma.

Odottelua 14 koirakon verran..

Seuraaminen 8: Samaan tyyliin kuin aiemminkin. Cara on vähän löysähkö ja erityisesti sivuaskeleet tekee sinne päin. Peruutuksesta ei ollut tietoakaan, vaikka tällä kertaan tuli oikea käsky.

Zeta (seiso-istu-maahan) 8: Liikkeet meni ihan ok, mutta toki aavistuksen oli hitaat.

Luoksetulo 8,5: Pysähtymiset suhteellisen ok. Seisominen toki edelleen voisi olla paljon nopeampi.

Ruutu 9: Harmillisesti haisteli merkkiä. Muilta osin meni nappiin. Luulet et pisteen menetys johtui haistelusta.

Ohjattu nouto 7: Arvonnassa vasen. C meni hyvin merkille ja lähti hakemaan vasemmalta – merkkiä! Onneksi sain pysäytettyä ja toi uudella käskyllä vasemman kapulan. Huhhuh..

Metallinouto 9: Pieni metallikapula taas käytössä. Liikkuri kysyi olenko tosissani ja tietenkin olin. Kuningas Caran puikko tykkää vain pienestä metallikapulasta. Nyt ei tullut blackoutia ja suoritti liikkeen hyvin.

Tunnari 9: Edelleen se-jännä-liike. Toki varmuutta on tuonu onnistumiset. Cara rauhallisesti meni kapuloille ja nappasi sieltä nopeasti yhden. Luovutus hieman kaukana. Tuomari kysyi oliko merkkiä ja olihan siellä.

Kaukot 8,5: Liikkuikohan ihan hieman? Jotain tässä kuitenkin tapahtui, mutta en kyllä enää muista että mitä.

Heinäkuu ja koko loma oli muilta osin täynnä näyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla. Savosta matka jatkui Rovaniemelle ja vaikka matkan varsinainen tarkoitus muuttui äkisti, pidin kiinni jo sovituista näyttelyistä. Hope sai 2 sertiä Oulun KV:ssa 11.-12.7 ollen molempina päivinä Jun Eri 1, SA, pn2. Marikan ja Hopen kehäyhteistyö toimi hyvin. Kemin KV:ssa tanskalainen tuomari ei pitänyt Hopen väristä ja sijoituksena oli Jun Eri2. Kukaan junnu ei saanut SA:ta. Treenien osalta Lapin reissu oli lomailua, vaikka toki kävin vanhan kerhomme kentällä ottamassa vähän tottista.. Paikka oli pysynyt samana ja pystyssä oli edelleen minun ja isän laittamat lammasverkosta pystytetyt aidat portin molemmin puolin.

Lapista auto suuntasi Savon kautta takaisin Helsinkiin. 24.-26.7. meni Hannan ja Johannan + koirien kanssa Latviassa. Vaikka reissun varsinainen päätarkoitus oli kahdet näyttelyt, oli pieni irtiotto tyttöjen kanssa upea kokemus! Cara oli molempina päivinä Vet Eri1, pp, vet serti, vet rop ja pn2. Valitettavasti Hopelta jäi Latvian junnuserti saamatta sillä se oli lauantaina Jun Eri1 ja sunnuntaina vain Jun Eh2! Velipoika Capu sen sijaan oli molempina päivinä Jun Eri1 ja sai jun sertit.

1.-2.8. olimme puolestaan Tartossa Virossa. Tälle reissulle tulivat myös Marika ja Miia Jenin ja flatti-Tasen kanssa sekä Riikka ja flatti-Focus. Reissu oli mitä mainioin ja 2 autolla tämän kokoinen porukka pääsi varsin sujuvasti liikkumaan. Matkalta saatiin 2 uutta Viron junnuvaliota, 1 Viron valio ja 1 Viron ja Latvian veteraanivalio. Hope oli lauantaina Jun Eri1, Sa, pn1, jun serti, jun rop ja rop. Isossa kehässä ei sijoitusta. Cara puolestaan oli la Vet Eri1, Sa, vet serti, vet rop ja isossa kehässä sijoittui BIS2 veteraaniksi. Sunnuntaina C oli norjalaisen Marit Sunden arvioivan katseen alla Vet Eri1, SA, vet serti, pn1, vet rop ja rop ja Hope Jun Eri1 suoran etuosan takia. Jeni sai molempina päivinä Avo Eh1.

Vaikka kesä lämmön puolesta näyttäisi tulleen vasta nyt elokuussa, jatkamme niin haku- kuin peko-treenejä. Caran peko-treeneihin täytyy tuoda lisää tvistiä ja Hopen hakutreenejä jatkamme samaan malliin. Jälki on tänä kesänä jäänyt vähemmälle (lue: ei ole käytännössä lainkaan tehty), mutta pian pääsemme taas pelloille, joten pitää silloin ottaa myös tähän kunnolla aikaa.