Syksy tekee vääjäämättä tuloaan ja selvin merkki siitä on kauniit luonnon värit. olimme viikonloppuna mökillä, missä pääsin koirien kanssa hyödyntämään ajetut pellot, loistavan rakennusetsintään sopivan pihapiirin ja isot ulkoilualueet. Mieli lepäsi ja kroppa kans, tuli otettua useammat päiväunet ihan kuhan vaan mentaliteetilla.

Cara innostui myös leikkimään (ajattamaan) Hopea laajoilla pelloilla. Kyllä mummelin kunto pysyy kohdallaan, kun on nuorempi liikuttamassa ihan tosissaan.

Vielä reilu vuosi sitten oli tilanne täysin päinvastainen. Molemmat kuvat on otettu samasta paikasta, mutta pieni termiitti on kasvanut jo isoksi ja vahvaksi nuoreksi.

Meidän tiimi on paras tiimi.

Cara Mia, onhan se vaan maailman fiksuin ja mahtavin toveri.

Syksyn tulosta huolimatta perustreenit jatkuvat (tottis, toko, peko) ja jälkeä on tullut nyt otettua hakua enemmän. Jälki on ollut mulle ja koirille meidän omaa laatuaikaa, ilman kiirettä, luonnon helmassa. Oma aika itselle ja koirille on tärkeää ja olen pyrkinyt keskittymään asioihin tässä ja nyt. Vaikka meillä (minulla) on eriasteisia tavoitteita ja toiveita tulevaisuuden suhteen, niin treenien pitää olla kivoja ja tuottaa hyvää mieltä koirien lisäksi myös emännälle. Edistymistä tottispuolella on kai tapahtunut, mutta Hopea rakennetaan nyt hitaasti. Myös koirien vertailua olen pyrkinyt vähentämään ja antamaan nuorelle neidolle tilaa olla oma persoonansa. Kisakentät vetävät puoleensa, mutta nuori saa vielä odottaa omaa vuoroaan. C puolestaan pääsee testaamaan uudenlaisia juttuja peko-puolella. Raunio ja rakennusetsintä ovat osoittautuneet todella hyviksi harrastuksiksi ja kettu on oppinut asioita hurjan nopeasti.