Vihdoin ja viimein ollaan päästy juoksujen jälkeen treenaileen hallille! Sunnuntaina oli ensimmäiset tottistreenit ja koirakoita oli sen verran, että kesällä meillä kaikilla on extra häiriötä kestävät koirat. Otimme melko helppoja harjoituksia ja paljon paikallaan makuuta. Todella hyvin meni, ja olin oikeastaan melko yllättynyt kuinka hyvin Cara otti kontaktia ja jaksoi malttaa keskittyä vain ja ainoastaan muhun. Heti tottis treenien jälkeen jäimme näyttelytreeneihin. Se oli Caralle ihan tuttujuttu ja halusinkin vain hieman itselleni lisävarmuutta esittämisen suhteen. Cara toimi kyllä todella asiallisesti ja aikuismaisesti. Ehkäpä siitä kasvaa pikku hiljaa ihan aikuinen koira (myös mieleltään).

Maanantaina meillä olikin sitten agilityä. Syyskuun alun jälkeen agitreenit on olleet katkolla ja Cara oli aivan hirvittävän innoissaan kun päästiin radalle. Otimme muutamaa hyppyä, rengasta, okseria ja puomia. Lisäksi harjoittelimme jotain ohjausta ja testasimme sitä kasinmuodossa kahden laatikon ympärillä. Seuraavaksi käytimme samaa ohjausta hypyllä ja putkeenmenossa. Cara oli ihan hassu, sillä teki ensimmäisellä kerralla kaikki todella hienosti, mutta kun vaihdoimme puolta ja putkeen olisi pitänytkin mennä toisesta päädystä, Cara olis halunnut soveltaa vastaopittua. Tässäkin asiassa ohjaaja sai katsoa peiliin ja muutamalla askeleella taaksepäin, ennen putkeenohjausta treeni meni ihan oikein. Lopuksi otimme vielä sillan. Syksyllä Cara kyllä meni sillan, mutta sen kanssa oli pientä epävarmuutta. Kun menimme sillalle. Kaikki meni todella hienosti ja palkkasin Caran ruhtinaallisesti. Toistettaessa cara ei kuitenkaan enää halunnut mennä koko sillalle. Ilmeisesti lasku olikin ollut liian pelottava. Otimme muutaman kerran oikealla kohdalla seisoskelua ja kovaa palkkausta. Tätä harmillista lopetusta lukuunottamatta treenit olivat todella onnistuneet! Olin jälleen hieman ihmeissäni, kuinka hyvin Cara jaksoi kuunnella.

Tietenkin tiistaina oli jo todella kovat pakkaset. Keskiviikkona menimme kuitenkin hallille pk-treeneihin. Otimme jälleen todella helppoja juttuja. Hieman seuraamista ja estehyppyä. Otin myös aikalailla paikallaanmakua. Uskallauduin jopa menemään piiloon, joskin tällöin tilanne oli Caralle melkolailla uusi. Cara ei kuitenkaan noussut ylös, mutta varmuus muuttui epävarmuudeksi. Pk-treeneissä oli myös todella paljon koirakoita, joten kaikki liikkeet piti suunnitella etukäteen ja muiden joukossa täytyi vain pujotella menemään. Pk-treenien jälkeen oli vielä TOKO-treenit. Treenit oli alkeskurssin jatkokurssi, joten ajattelin, että otan todella rauhallisesti ja ennemminkin totutellaan vain siihen, että vaikka hallissa koirat vaihtuu niin keskittyminen pysyy. Tällä kertaa harjoituksissa oli aiheina seuraamisen alkeet ja luoksetulo. Sain muutaman hyvän vinkin seuraamisen lähtöön, sillä olen itse ottanut melko nopean lähdön, jolloin Cara on jäänyt hieman jälkeen. perusasento on todella hyvä, mutta kontaktia hiotaan vielä paremmaksi. Kotiläksyksi tulikin seuraamisen lähtö ja kontaktin pitäminen. Luoksetulossa otimme eteenistumista. Cara kyllä osaa sen, mutta asento ei ole täysin varma, ja joskus asento voi jäädä hieman vinoksi. Kotiläksyksi siis paljon toistoja.

Torstaina ja perjantaina pakkasta on ollut reilut -20 astetta. Omistajan iloksi Caran pikku tassuja on hieman palellut, joten lenkit eivät ole olleet usean tunnin mittaisia. Cara onkin purkanut aktiivisuuttaan palloleikkeihin :)

Tänään muuten ilmoittauduimme ensimmäisiin TOKO-kokeisiin helmikuun lopulle Tornioon.