Pientä päivittelyä kaiken kiireen keskeltä. Olimme Caran kanssa viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa järjestetyissä Maailman Voittaja -näyttelyissä hyvin tiiviisti, jota ennen oli useamman viikon treenit ko. tapahtumaa varten. Toki juuri samaan aikaan oli myös Flow festival, jonne meillä oli kolmen päivän liput. Viikonloppu meni siis aikalailla aikaa vasten taistellessa. Kaikesta huolimatta loistavat kolme päivää ja kaiken kruunasi sunnuntai-iltana OutKastin upea esitys täysikuun loistaessa taivaalla. Ennen mennyttä viikonloppua on normi töiden lisäksi ollut muuttohommia ja toki treenejä ja mökillä oloa.. Sinne se kesä hujahti.

Mutta itse asiaan. Esiinnyimme Caran kanssa pe-su pidetyissä Dobo-esityksissä Messarin halli ykkösessä. Tämä oli meille tuttu juttu joulukuun Messarin näyttelyistä, mutta näissä esityksissä oli muutamia kohtia, joita Cara (tai minä) ei osannut etukäteen. Yksi näistä oli koiran peruuttaminen ohjaajan ympärillä (toiseen suuntaan se onnistui jo alun perinkin). Toinen harjoitusta vaatinut oli Caran pyöriminen lörpän (=tasapainotyyny) silleen, että etutassut ovat lörpällä koko ajan. Molemat koskivat siis takapään käyttöä ja se tuntui Carasta hyvin vaikealta. Vähän laiskanpulskea kotona treenaaminen, mutta Kompassin yhteistreeneihin osallistuminen onneksi tuotti tulosta ja saimme kaikki osa-alueet enemmän tai vähemmän ok kuntoon. Itse esitykset olivat hauskoja ja varsinkin lauantain esityksessä mulla hymyilytti kun Cara-Mara kuumui ja antoi näytteitä mm. takatassuilla kävelystä jne. kun halusi niin kovasti nakin kädestä..

Dobo-esityksen lisäksi meitä oli pyydetty kunniatehtävään, nimittäin kantamaan avajaispäivänä (pe 8.8.) FCI:n lippua. Kantoharjoituksia olimme tehneet aika vähän, joten kenraaliharjoituksissa vasta pääsimme ottamaan koko kuvion. Lippua suojannut tötterö oli melko iso ja Caran mielestä se ei ollut ihan niin kiva. Onneksi mulla ei ole enää tapana (ainakaan niin paljoa) panikoitua, joten ajattelin, että kyllä se siitä. Itse avajaisten alkaessa yhtäkkiä tajusin, kuinka isosta tilaisuudesta on kyse. Upea viuluorkesteri soitti avajaisiin sopivaa musiikkia, kun kävelimme omille paikoillemme. Itse lippu kannettiin viestimenetelmänä, eli yksi koira vei lipun omistajalleen, joka antoi sen seuraavalle koiralle, joka vei taas omistajalleen jne. Tilanne oli hyvin hämmentävä, sillä kokonaisuutta emme olleet voineet harjoitella etukäteen. Yleisö hurrasi ja kuvasi, kun lippua lähdettiin kantamaan. Kyllä täytyy myöntää, että hieman jännitti miten C suhtautuu, mutta omalla tavallaan se oli hyvin rauhallinen ja hoiti homman niin kuin olimme harjoitelleet. Koko homma oli yksi niistä hienoista hetkistä, joita tuskin koskaan tulee uudelleen. Olen iloinen, että sain Caran kanssa osallistua tähän ja näin merkittävässä tilaisuudessa oli belgianpaimenkoira edustettuna.

Kuviin on pyydetty kuvaajilta lupa.

Messarissa sunnuntaina kävin toki tervu-kehällä, sillä Marika oli Rovaniemeltä tullut käymään. Hassua, kuinka viime tapaamisesta on jo lähes ½ vuotta ja tuntui, että vastahan me nähtiin (ehkä se puheluiden määrä on kompensoinut tilannetta).  Osallistuimme Caran kanssa hetken mielijohteesta Houkutusten Highwayhin Kompassin kouluttajien joukkueeseen. On se jännä, kuinka leikkimielinen kiva kisa saa pumpun jyskyttämään ja kilpailuhenkisyys puskee pintaan. Jos Houkutusten Highway ei ole tuttu, niin siinä on yhteensä 8 joukkuetta ja 2 suoraa radanpätkää, joiden reunoilla on leluista nameihin houkutuksia. Joukkueessa on 5 koiraa ja yksi pitäjä. Kun aika alkaa niin omistajat juoksevat radan toiseen päähän ja kutsuvat koiraa. Kun koira on lähtenyt antaa seuraava omansa pitäjälle ja edellä olleen ottaessa koira haltuun lähtee juoksemaan. Nopein joukkue voittaa, jonka jälkeen on semifinaali (4 voittanutta joukkuetta) ja lopuksi finaali. Taas nähtiin nopeita suorituksia ja myös niitä hieman hitaampia, mutta yleisön mielestä kovin hauskoja. Meidän joukkue oli ylivoimainen ja finaalissa voitimme lauantaina voittaneen joukkueen. Olihan se hauskaa ja Cara oli niin omassa ominaisuudessaan.

Nyt on Messari ohi ja tänään menemme tokoilemaan. Sunnuntaina meillä on Hopen sisarusten ja omistajien kanssa pentutapaaminen. Paljon pieniä belgejä. Tosin kyllä huomenna 15  vkoset pennelit ovat jo isoja poikia ja tyttöjä. Toivottavasti ensi viikolle saadaan hakuryhmän kanssa treenit pystyyn, sillä kovasti jo tekee mieli metsään. Ehkäpä sitä la tai su kävisi jälkihommissa molempien koirien kanssa..

Niin ja loppuun suurenmoiset onnittelut aktiivisille Deathless-pentujen omistajille! Marika ja Jeni läpäisivät Rovaniemellä ja Marika ja Voitto Kouvolassa BH-kokeen. Nyt Pentueessa on jo neljällä pennulla (Isla, John, jeni ja Voitto) BH-koulari, Johnilla ja Jenillä TK1 (Islalla jo kaksi 1-tulosta), Johnilla HK1 ja Voitolla SERT ja Jenillä va-CACIB. Ei lainkaan hullumpia lapsukaisia C:llä ja iso kiitos kuuluu mitä aktiivisimmille omistajille! Iloa on monet pienet asiat ja toisen ilo on moninkertainen ilo.